Eero Aspberg - Riittävän puhdasta?

Meillä oli kotosalla vaihteeksi vieraita, mikä on tietysti todella mukavaa, mutta se paniikinomainen siistiminen ennen heidän saapumistaan työllistää aina yhtä kovasti. Fakta kun on, että pienten lasten kanssa, kaikenlaisesta lahjonnasta ja kiristyksestä huolimatta, ne lelut eivät ikinä kulkeudu takaisin paikoilleen, likaiset vaatteet pyykkiin, astiat tiskiin jne. (Termodynamiikan 2. pääsääntö; entropia, eli epäjärjestys kasvaa). Eräs vanhempi isähahmo ja hyvä perhetuttumme sanoi minulle aikanaan, ettei heillä pysyisi talo pystyssä ilman vieraita. Nyt ymmärrän mitä hän tarkoitti.

Minulla oli taannoin ilo ja kunnia osallistua seminaariin, jossa käsiteltiin ns. NBC eli yhteiskunnallisia ja sotilaallisia ydin-, biologisia ja kemiallisia uhkia ja niihin varautumista. Eräs seminaarin luennoista kertoi Yhdysvalloissa 2001 tapahtuneen pernaruttohyökkäyksen jälkeisestä puhdistusoperaatiosta ja sen kokemuksista. Mieleeni on painunut elävästi se hetki, kun luennoitsija kysyi retorisen kysymyksen ”Mikä on riittävän puhdasta?”, ja näytti sitten päällisin puolin kaksi identtistä valokuvaa – kumpikin hyvin siististä toimistohuoneesta. Seuraavaksi toisesta kuvasta oli ympyröity kaikki ne kohdat, joista siinä kohteessa vielä löytyi pernaruttoa. Tämä esimerkki esitti kouriintuntuvasti kuinka ensimmäisen puhdistuskerran jälkeen näennäisesti puhtaasta tilasta löytyi aina joku rakonen, joka oli vielä kontaminoitunut eli saastunut. Näin vakavasta vaarasta puhuttaessa ei voikaan sanoa, että tila olisi riittävän puhdas, vaikka toimistopöydän pinnalta voisi jo syödä lounaansa. Toisaalta, täytyy hyväksyä, että joka ikistä mikrobia ei voi löytää, vaan aina jää jotain. Pääasia onkin huolehtia siitä, että se jotain on mahdollisimman vähän.

Kotona ei onneksi keskustella pernaruton löytymisestä, mutta riittävän puhtaasta kylläkin. Kuten Yhdysvalloissa, meilläkin löytyy ensimmäisen puhdistuskerran (minä) jälkeen aina jotain, jonka tarkastaja (vaimo) löytää. Jaksan hämmästellä sitä joka kerta – minun mielestäni kun oli jo riittävän puhdasta. Tosin on minullakin erilaisia puhtaustasoja kyläilijöistä riippuen: oma perhe, anoppi, hyvät ystävät, tuttavat, pomo. Olennainen havainto tässä onkin se, että puhtaus on suhteellista – se riippuu täysin kontekstista ja henkilöstä.

Kaikki tämä pätee myös kaasuihin, sillä kaasuissakin on erilaisia puhtaustasoja, eikä 100 % puhdasta kaasua ole olemassa. Ilmapalloihin täytettävä helium on 96 % puhdasta, hitsaukseen käytettävä suojakaasu on 99 % puhdasta, lääkkeeksi tarkoitettu kaasu on 99,5 % puhdasta ja tutkittu hyvin tarkkaan, mutta tutkimuslaboratoriossa riittää vasta 99,999 % ja sitä puhtaammat kaasut. Jokainen näistä on omaan käyttötarkoitukseensa riittävän puhdasta. Asioiden helpottamiseksi kaasujen puhtaus ilmoitetaan ns. N-luvulla, joka kertoo kuinka monta yhdeksikköä puhtaudessa on ja mikä on viimeinen numero. Esim. edellä mainittu lääkkeellinen kaasu (99,5 %) on N25. Toki on tapauksia, joissa pitää huolehtia kokonaispuhtauden lisäksi myös siitä, ettei vaikkapa happea ole epäpuhtautena tiettyä määrää enempää. Tällöin kaasusta puhutaankin jollain tietyllä puhtausluokan nimellä, kuten vaikkapa AWOLASER, jonka vaatimukset on määritetty tarkkaan herkkiä laserlaitteita varten.

Mitä enemmän N-luvussa on ysejä, sitä vaikeampaa kaasun pakkaaminen pulloon on niin, että raaka-aineen puhtaus säilyy. Täyttölaitteiden täytyy tietenkin olla tarkoitukseen soveltuvat ja huuhdeltu täytettävällä kaasulla, mutta yhtä oleellinen asia on itse pullo. Tavallisen kaasupullon sisäseinämä on täynnä kaikenlaisia rakoja ja niihin tarttuu yhtä sun toista, joka aiheuttaa myöhemmin seinämästä irrotessaan ongelmia pilaamalla kaasun halutun puhtauden. Tämän vuoksi puhtaimmille kaasulajeille tarkoitettuja pulloja esikäsitellään, eli preparoidaan, lämmittämällä ja imemällä pullon sisusta tyhjiöksi. Kaikki tämä vaiva riittävän puhtauden tavoittelussa on osa sitä syytä, miksi puhtaampi kaasu on kalliimpaa.

Mikä siis on riittävän puhdasta? Niin kaasuissa kuin kotona siivotessakin, kyse on aina kompromissista halutun lopputuloksen, lopputuloksen saavuttamisen tärkeyden ja siihen pääsemiseen kuluvien kustannusten (työ/raha) kesken. Punnitse siis tarkkaan, pitääkö kaapitkin siivota ennen juhlia, vai riittäisikö sittenkin vähempikin vaiva.