Eero Aspberg - Salaisen Tulen Vartija

Tervehdys lukija, olen Eero Aspberg, erikoiskaasujen tuotepäällikkö, ja on suuri kunniani olla yksi Woikosken uuden blogin kirjoittajista. Tarjoan tällä palstalla ajatuksen virtaa, hajatelmia sekä anekdootteja kaikesta kaasuun liittyvästä. Näin Mäntyharjulta, eteläisestä Savosta kirjoitettuna, vastuu siirtyykin aina lukijalle.

Muistan koulupoikana viettäneeni lukuisia tunteja tietosanakirjan ääressä tuijottaen jaksollista järjestelmää ja siihen liittyviä kuvitettuja kemian artikkeleita. Liekö se sitten yksi syy siihen, että päädyin Otaniemeen opiskelemaan kemiaa. Pienenä poikana ja nuorena aikuisena minua kuitenkin kiehtoi yhtälailla se, miten kemia ei edelleenkään ole päässyt keskiaikaisesta alkemian aloittamasta salatieteen maineesta, huolimatta siitä, että se on yksi matemaattisista perustieteistä – matematiikka, fysiikka ja kemia.

Näen kaasun suorana vertauskuvana kemialle, sillä sekin on yksi perusolomuodoista – kiinteä, neste ja kaasu. Näistä kolmesta kaasu on kuitenkin, oman kokemukseni perusteella, salamyhkäisin ja tuntemattomin. Tuoli jolla istun on kiinteä, näppäimet joita painan ovat kiinteitä, vesi jota juon on nestemäistä jne. Toki, ilma jota hengitän, on kaasumaista, mutta mitä se ilma oikein on? En tunne mitään kun heilautan kättäni, ilma on läpinäkyvää joten sitä ei näe – lähimmäksi pääsee kuulemalla tuulen huminan, tuntemalla myrskytuulen voiman, tai haistamalla suolistoperäisen usein epämiellyttävän tuoksuisen ehtymättömän nuorisohuumorin lähteen.

Pitkään oltiin esimerkiksi siinä käsityksessä, että ilma on itsessään alkuaine, kunnes 1700-luvulla pystyttiin kiistatta osoittamaan että se on itseasiassa erilaisten kaasujen seos. Nykyään ilman koostumus tunnetaan jo hyvinkin tarkasti. Pääasiassa se koostuu typestä (78,1 %), hapesta (21,0 %), argonista (0,9 %) ja hiilidioksidista (0,04 %) sekä kosteudesta ja muista hyvin pienistä osasista. Hiilidioksidi on ollut jo jonkin aikaa hyvin pahamaineinen, sillä se on ilmakehässä näkyvin ilmastonmuutoksen aiheuttaja (pitoisuus on noussut 50 vuoden aikana n. 30 %).

Uskomuksia, olettamuksia ja pelkoja ei ainakaan hälvennä se, että kaasut ovat toisinaan ihan oikeasti hengenvaarallisia. On kuitenkin huomattava, että kaasut ovat yhteiskunnalle elintärkeitä ja korvaamattomia aineita, joskin vain turvallisesti ja oikein käytettynä. Vaimoni kertoi minulle toisen lapsemme synnytyksen yhteydessä, että ilokaasu on ”ihan loistavaa kamaa”. Eipä sitä muuten lääkkeenä käytettäisikään. Tässäkin pitää kuitenkin muistaa ennen kuin vetää henkoset, että ilokaasu on happea syrjäyttävä aine ja voi siten väärin käytettynä jo yhdellä kerralla aiheuttaa vakavia vammoja tai kuoleman. Jätetään siis ne kermasifonin patruunat rauhaan, eikös juu?

Uskon, että kaasu on niin aliarvostettu, pelottava ja salamyhkäinen, juuri siksi, että sen aistinvarainen havaitseminen on vaikeaa ja se on siten abstrakti käsite. Kaasu kulkee pulloissa ja putkissa eikä sitä oikein näe kuin painemittarin viisarin värähtämisenä, rotametrin kuulan heilumisena tai analysaattorin lukeman muuttumisena. Kaasujen kanssa päivittäin töitä tekevänä ja siten tämän suuren salaisen tiedon haltijana haluan kuitenkin kutsua Sinutkin yhdeksi Uskotuista ja paljastaa kaasujen salaisuudet yksi kerrallaan.