Katja Karjalainen - Rankingpisteitä metsästämässä

Woikoski tukee pararatsastaja Katja Karjalaisen matkaa kohti Rion paralympialaisia 2016. Katja lupautui kirjoittamaan meille blogia paralympialaisiin valmistautumisesta. Aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, eikä edes sinne päin. Alkuvuodesta 2015 Katjan sen hetkinen ratsu WOIKOSKI Double U loukkasi jalkansa, jolloin jopa uran lopettaminen kävi mielessä. Tilalle kuitenkin löytyi pian uusi kisakumppani, Woikoski High Flow, tuttujen kesken Toope. Tämä blogi kertoo ylä- ja alamäistä, joita on jo uuden kisakumppaninkin kanssa koettu. Paralympialaisia varten täytyy saavuttaa rankingpisteitä, joita Katja on metsästänyt koko kauden ajan.

Hyvin vähällä treenillä lähdimme huhtikuussa Suomen Ratsastajainliiton ja Suomen Paralympiakomitean toiveesta kuitenkin ulkomaan kiertueelle - kisaten Belgiassa, Saksassa, Hollannissa ja Tanskassa huhti-kesäkuun aikana. Tanskassa olivat PM-kilpailut ja niistä meillä oli tuomisina kaksi PM-hopeaa.

Palasimme kotiin liki kolmen kuukauden reissulta heinäkuun alussa. Olimme pitäneet kotipaikkana Pohjois-Hollantilaista kylää Exloota, johon aina kisoista palasimme. Se oli meidän kesäkoti. Kisat menivät hyvin ajatellen, että yhteistyö oli vain muutaman viikon vanhaa ennen reissuun lähtöä ja hevonen on hyvin erityyppinen kuin mikään edellinen hevosistani.

Heinä-elokuun saimme harjoitella Suomessa valmentajani Riitta Holopaisen opissa ja syyskuussa pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut ja Toope lähti matkalle kohden Ranskan Deauvillea EM-kisoihin. Ranskan EM-kilpailut eivät olleet menestys, johon varmaan vaikutti myös se, että jouduin vaihtamaan ryhmää Tanskan kisojen jälkeen uudelleen luokituksen vuoksi, jonka määräsi Kansainvälinen Ratsastajanliitto (FEI). Luokitukseni ns. laski eli jouduin ryhmään, jossa kaikki liikekuviot esitetään käynnissä heikentyneen tasapainoni vuoksi. Tämä on haasteellista myös hevoselle, joka on pitkälle koulutettu ja osaa kaiken laukanvaihdoista passageen ja piaffeen - eli ns. GP-liikkeisiin asti. Pääsin kuitenkin Ranskan kisoissa ainoana suomalaisena ratsukkona esittämään vapaaohjelman eli kür-radan musiikilla. Tähän otettiin ryhmäni 18. ratsukosta 7 parasta - ja olin siinä joukossa mukana. Olin vapaaohjelmassa loppujen lopuksi kuudes.

Lensin EM-kisoista Suomeen ja suoraan töihin syyskuun lopulla, mutta hevonen jatkoi matkaansa matkaseuralaisenaan "Hantti" -ruuna (Kom Furiko). Muut Suomen joukkueen hevoset palasivat Suomeen. Toope ja Hantti matkasivat Englannin Milton-Under-Wychwoodiin suomalaisten kouluratsastajien valmentaja Emile Faurien luokse. Toopea ratsasti mm. suomalainen olympiaratsastaja Emma Kanerva minun ollessa vielä Suomessa.


Kuvassa Toope nautiskelemassa Englannin syksyn lämmöstä.

Lähdin reissuun 25.10 hevosenhoitajani ja avustajani kanssa Lontooseen ihka uudella Finnairin airbus A350-koneella. Lontoosta oli matkaa hevosten luokse reilun tunnin ajomatka - "väärällä kaistalla". Hevoset olivat saaneet nauttia Englannissa yli kuukauden sangen kuivassa, aurinkoisessa ja lämpöisessä kelissä, mikä oli Toopesta ihanaa – sillä se rakastaa lämmintä. Treenit kahden päivän aikana Emilen luona menivät hienosti ja saimme tutustua myös lähikylään, jossa edelleen asuttiin 1500-luvun taloissa. Se on lähellä Oxfordia, jossa on kuvattu osittain kaikkien tuntema TV-sarja Morse.

Siirryimme kisapaikalle Slaptoniin, joka on pieni kylä Oxfordista takaisin Lontoon suuntaan. Siellä oli hienot puitteet ihmisille - ravintolat, kahviot, lämmitetty kisamaneesi jne, mutta hevoset asuivat väliaikaiskarsinoissa paljaalla maalla, johon laitettu olkikuivitus. Sadepäivinä vesi ylsikin sitten hevosta jo "sääreen". Kisaajia oli nopeasti laskettuna 60 enimmäkseen englantilaisia, mutta myös rankingpisteiden kerääjiä Irlannista, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta, Singaporesta, USAn Neitsytsaarilta, Japanista, Taiwanilta, Hong Kongista, Saudi-Arabiasta ja Uudesta Seelannista. Niin ja tietenkin me kaksi Suomesta: Katja Karjalainen - Woikoski High Flow ja Kaisla Osara - Kom Furiko.

Ensimmäinen steppi kilpailuissa on eläinlääkärien suorittama tarkastus (vet. Inspection), jolloin hevoset juoksutetaan eläinlääkärien silmien alla tietyn matkan ravia ja kaarros käynnissä. Tässä paljastuu ontumiset ja muut liike-epäpuhtaudet. Jos tällaista on, laitetaan hevonen ns. holding boxiin ja katsotaan seuraavana aamuna uudelleen. Riski on, että hevonen ei läpäise tällöinkään ja kalliiksi tullut kisareissu olikin siinä. Onneksi tällaista tilannetta ei suomalaisten hevosten kohdalla ollut. Samassa tilaisuudessa tarkistetaan, että hevosen kilpailupassi on oikean hevosen - eli sirumerkki hevosen kaulassa vastaa passissa olevaa sirumerkintää ja passin piirros hevosen merkkejä. Myös rokotukset täytyy olla ajanmukaiset ja voimassa - ne nähdään tässä samalla.


Toope Slaptonin kilpailuissa.

Ensimmäisen kilpailupäivän joukkueohjelma (Team Test) meni hyvin – tämä oli se kaikkein rennoin suoritus hevoselta ja tasaisin. Siitä sain tulokseksi 69.420%, kun tavoitteenani oli 70%. Toope on onneksi kokenut hevonen kisa-areenalla, eikä välittänyt vilskeestä lämmittelymaneesissa, saati kilpailuareenan koristeluista.

Toisen päivän henkilökohtaisessa ohjelmassa sain pisteet 68.989 % eri tuomaristolta. Samaa prosenttitasoa jatkoimme vapaaohjelmassa musiikilla, johon olisin itse kaivannut hieman aktiivisempaa askellusta, mutta en uskaltanut sitä pyytää, koska en tiennyt kuinka hevonen siihen reagoi. Meidän yhteistyö on sen verran nuori, etten uskalla kilpailutilanteissa pyytää herkältä hevoselta mitään extraa.

Ulkomaan kisamatkat ovat hevosille pitkä ja rasittavia. Toope lähti kotimatkalle 4.11. usean maan kautta kohti Suomea. Tutuksi tulivat ennen Itämeren laineita Englanti, Ranska, Hollanti ja Saksan Travemünde, josta ylitys Helsinkiin alkoi 4.11 klo 03.00 yöllä. Laivamatka kestää 28 tuntia. Onneksi kotimatka meni hyvin eikä kuljetuskuumetta tms. sairautta päässyt pitkästä kuljetuksesta syntymään.

Nyt Toope saa asettautua takaisin suomalaiseen tallimenoon heinineen ja omine rehuineen. Treenit alkavat ensi viikolla ja odotamme jännityksellä, vieläkö pitää lähteä Rankingpisteiden keruuseen. Olen tällä hetkellä kolmas eurooppalainen yksilöratsastaja listalla, josta poissuljetaan niiden maiden ratsastajat, joilla on jo joukkuemaapaikka. Suomi ei valitettavasti tule saamaan joukkuepaikkaa. Eurooppa saa automaattisesti kaksi yksilöpaikkaa ja muutama saattaa tulla muilla järjestelyillä. Rankingtilanne elää vielä tammikuun loppuun saakka - suuntaan jos toiseen. Siihen asti elämme jännityksessä.

Syysterveisin,
Katja ja Toope